Azincourt

Bernard Cornwell: Azincourt

Cornwellin historiallinen romaani Azincourtin taistelusta ja englantilaisista jousimiehistä on alasta kiinnostuneen miehen kuvaus. Päähenkilönä on Nicholas Hook, joka joutuu ensin pakenemaan Englannista lyötyään mielenvikaista pappia, mutta linnan herran veljeä. Yleensäkin kirjan henkilöt ovat yksiviivaisesti hyviä tai pahoja, lukuunottamatta seigneur de Lanferellea, tarinan sankarittaren aviotonta isää, joka tunnetaan nimellä "Helvetin herra". Hän on kiinnostava tyyppi.

Hookin ura vie hänet ensin Soissonsin piiritykseen, jossa ranskalaiset taistelevat keskenään, ja sitten englantilaisten puolelle, Harcourtin piiritykseen ja marssille Calaisiin, jossa Azinourtin taistelu käydään. Ranskalaiset hävisivät satavuotisessa sodassa kolme kertaa vaikuttavasti englantilaisille - Crecy, Poutiers, Azincourt - ja joka kerran jousimiehet voittivat. Lopulta historian mittaan ratsastavat ritarit hävisivät jousta ja keihästä käyttäville talonpoikaisameijoille, sveitsiläiset olivat seuraavia voittajia. Nyt kuitenkin kruunu on englantilaisilla.

Tarina seuraa melko tavalla Shakespearen näytelmää "Henrik V", paitsi että Cornwell ei ota Henrikiä niin erityisen jalona tyyppinä. Shakespearelta on peräisin tarina jousimiehestä, joka ryösti kirkon ja hirtettiin. Cornwelin kirjassa juttu on hämmästyttävän haalea, kun ottaa huomioon, etä varkaaksi nimetty on viaton ja sankarin pyhimysmäinen pikkuveli; esimerkki Cornwellin huonosta henkilökuvauksesta. Toinen on Shakespearen kuvaus kuninkaasta, joka tulee taistelun aattona naamioituneena kuulustelemaan miestensä mieltä. Jos tästä puolesta on kiinnostunut, kannattaa katsoa elokuvaversio Henrik V:stä, jossa Kenneth Branagh esittää Henrikiä. Paljon eloisampi hahmo.

Joka tapauksessa kirja on lukemisen arvoinen erityisesti jousimiesten kuvauksen kannalta. Historiallista perusfaktaa, myös ajankuvan puolesta. Sota ei ollut satavuotisen sodan aikaan mitään mamoilua!

Liz Williams: Demonien taivas

Demoni Zhu Irzh toimii Singapore 3:n poliisina, kun hänen ystävänsä komisario Cheng on lomalla Havaijilla (suosittelen ensin lukemaan kirjan "Aavekauppiaan tytär"). Singapore 3 joutuu omituisten tapahtumin näyttämöksi, ja suosikkini demoni Zhu Irtz on ongelmissa. Muun muassa kaupungissa tapahtuu outo murha, siihen on sotkeutunut Singapore 3:n tärkein liikenainen (johon taas Zhu Irzh sotkeutuu) ja feng shui -linjat menevät sekaisin.

Taivas ja helvetti vyöryvät maan päälle. Onneton Feng shui -kauppias saa vaativia puhelinsoittoja äidiltään helvetistä, jumalatar Kuan Jin päätyy taivasta ja helvettiä erottavalle merelle, ja komisario Chen ja hänen teepannu/mäyrä-kollegansa joutuu tulemaan selvitämään sotkua ja Zhu Irtz saa ongelmia omastatunnostaan, jota demonilla ei pitäisi olla (ja liikenaisesta, joka on kotoisin toiselta alueelta - Keralasta, ja osoittautuu deva-olennoksi, tiikerinaiseksi).

Helvetillä on henkilökuntaongelmia, koska he maksavat vain minipalkkoja; taivaalla on ehnkiökuntaongelmia, koska henkilökuntaa on liian vähän, ihmiset eivät ole riittävä kilttejä, ja kaiken lisäksi taivaassa on tupakointikielto. Ei ihme, että Zhu Irzhillä on ongelmia.

Olen omaksunut voimakkaan mieltymyssuhteen Liz Williamsiin. Lisää tätä!

Menneisyyden maisema

Johan Tietrich Schoulzin öljymaalaus Ruotsinsalmen taistelu 10. heinäkuuta 1790. Maalari osallistui itse taisteluihin aliupseerina. 

Peter Englund: Menneisyyden maisema

Englundin esseet ovat aina upeaa luettavaa. Tässä kokoelmassa on esimerkiksi havainnollinen kuvaus Ruotsinsalmen taistelusta, jännittävä kuin dekkari. Toisaalta kuvaus siitä, miksi taistelujen johtaminen ei ollut sitä, mitä myöhemmin väitettiin - eloisa kuvaus huonosta näkyvyydestä ja kuurouttavasta metelistä (mausteena Pultavan taistelussa sattuneita erehdyksiä, kun venäläiset ja ruotsalaiset joukot ryhmittyivät samaan taistelurintamaan - varsinaisia univormuja ei ollut). Tolstoi muuten kuvasi "Sodassa ja rauhassa" samaa mahdottomuutta johtaa isoa taistelua, kun se kerran oli alkanut.

Englund on myös kuvannut mielenvikaisia sotapäälliköitä - monia voitaisiin mainita, mutta Englundin valitsemat ovat lumoavia - kenraali, joka ei voinut nousta vuoteesta, koska hän uskoi jalkojensa olevan lasia, ja Napoleonin aikaisen Blücherin - vaikutti muuten melkoisesti Waterloon taistelun ratkaisuun - joka tunnusti Wellingtonille, että ranskalainen sotilas oli tehnyt hänet raskaaksi ja hän odotti elefanttia. Historiaan ei ole jäänyt Wellingtonin vastaus tähän avautumiseen.

Kaikki Englundin kirjoittama on lukemisen arvoista, paitsi "Pultava", jonka suomennos on niin luokaton, että olen ajatellut ruveta uudelleen lukemaan ruotsia saadakseni hyvästä kirjasta edes jotakin selvää.

Sami Hilvo: Rouva S.

Epätavallista suomalaisen kirjoittaa Japaniin sijoittuva kirja. Kaiken lisäksi goottilaisia kauhuelementtejä - japanilaisittain - sisältävä kirja. Voimakkaimmin tuoksuihin keskittyvä kirja.

Daniel on japanilaisamerikkalainen, joka tulee perehtymään Japaniin. Hän saa vuokraemännäkseen naisen, josta käytetään nimeä rouva S. Rouva S. uskoo Danielin olevan uudestisyntyneen tyttärensä. Toinen, joka uskoo samoin, on Koichi, tyttären 25 vuotta vankilassa istunut rakastettu. Kolmas japanilaishahmo on Nene, tuhat vuotta aikaisemmin elänyt japanitar, joka kulutti koko elämänsä tavoittaakseen yhden tietyn tuoksun, jonka hän haistoi vain yhtenä aamupäivänä, kun hänen paperivarjostimensa takana puutarhuri teki työtä ja Nene haistoi miehen tuoksun.

Muutkin henkilöt aistivat tuoksuja, enimmäkseen he tavoittavat Nenen luomaa tuoksua. Kirja ei silti ole herttainen kuvaus menneistä tuoksuista. Rouva S. osoittautuu naiseksi, jolla on ollut väkivaltainen menneisyys ja pitkä kosto hoidettavanaan. Daniel on henkilö, joka on varsinainen viaton kaiken keskellä.

Olen lukenut paljon japanilaiskirjallisuutta. Tunnustan, että tämä kirja ei tunnu minusta aidosti japanilaiselta, vaan makaabereja aiheita poimivalta. Aluksi kiinnosti, nyt tympii.

Peter Robinson: Outo juttu

On jäänyt väliin yksi Robinson-kirja, joten Alan Banksin masennuksen syy (joku poltti koko talon) ja työtoverin Anne Cabbotin masennuksen syy (polttaja oli Annen miesystävä) ei oikein pure. Nyt joka tapauksessa Banksin veli on murhattu, hän muuttaa veljensä kämppään, ja sitten selvitetään murhajuttuja monelta taholta, koska Annenkin juttu nivoutuu samaan.

No, juoni toimii ja kulkee, mutta jatkuvasti minua vaivaa sekaannus toiseen englantilaiseen, Stephen Boothiin. Molemmissa on samanlainen poliisipari, mies ja nainen, joilla on keskinäistä jäynää. Molemmat ovat tavallaan outo pari (Boothin miespoliisi on jopa paikallinen, Robinsonin nainen taas raiskattu). Ja tapahtumapaikkana on Yorkshire, TV-sarjoista  niin perin tuttu paikka. Miksi mitään ei koskaan tapahdu Kentissä?

Peter Higgins: Susikoiran aika

Melkoinen kirja Stalin ajasta - paitsi että nyt ollaan fantasiamaailmassa. Maahan on putoillut enkeleitä, joista yksi on vielä elossa ja haluaa vapaaaksi kivikraateristaan. Useille henkilöille, muun muassa etsivä Lomille, on pantu otsaan pala enkelikiveä mahdollisesti hallitsemaan häntä, tai kenties suojelemaan.

Outo historiakooste, nimeltään Pollandore, haluaa vapautua taistellakseen Arkkienkeliä vastaan, ja päinvastoin. Melkoista ryminää, varsinkin loppu. Ilmeisesti odotellaan jatko-osaa, ja luvassa pitäisi olla jopa trilogia. Se tuli minulle pettymyksenä. Kaksiosaisena olisin vauhdikkaan kirjan hyväksynyt, mutta trilogia?

Olen samaa mieltä muiden lukijoiden kanssa. Kannattaa lukea vasta, kun koko homma on kauniisti suomennoksena. Sinänsä idea - ja stalinismin ironia - on luettavaa, mutta tyhmää jättää homma noin kesken. Älkää tehkö tätä lukijalle!

Suzanne Collins: Nälkäpeli - Vihan liekit

Jatkoa Nälkäpeli-kirjalle. Catniss ja Peeta ovat selviytyneet takaisin Vyöhyke 12  voittajakylään. Valitettavasti kaikki ei ole hyvi. Presidentti Snow vihaa kumpaakin ja Catnissin odotetaan menevän Peetan kanssa naimisiin. Aluellee on lähetetty väkivaltaisia uusia vartijoita. Lisäksi julistetaan väikauden peli, jossa tällä kertaa vaaditaan mukaan entisiä voittajia - nainen ja mies joka vyöhykkeeltä.

On selvää, että tähtäimessä ovat Catniss ja Peeta, mutta yllätyksenä tulevat muiden vyöhykkeiden entiset voittajat. He eivät halua pelata vanhaa peliä, vaan liittoutuvat. Lisäksi vyöhykkeet alkavat kapinoida.

Olen ensi osasta asti odottanut maailmankapinaa. Se on selvästi tulossa, mutta kunnioitettavasti Collins edellenkin vetää pelin kotiin. Upea kirjasarja, vaikka en varmaan ole sitä ikäryhmää, jolle kirjat on kirjoitettu. Hyvä kirja on hyvä kirja iästä riippumatta. Odotan kolmatta osaa