Riikka Forsström: Yön valtakunta
Kaikki yön kauhuista. Riikka Forström on kirjoittanut varsin kattavasti taiteesta, joka liittyy yöhön ja sen kauhuihin. Valitettavasti olen samaa mieltä "Savon Sanomien" arvostelijan kanssa:
Yön valtakunta lupaa kertovansa yön kulttuurihistorian: mitä
ihmiset ovat yöstä ajatelleet, mitä he ovat yöaikaan tehneet, miten yö
on taiteessa ja kirjallisuudessa kuvattu ja niin edelleen. Tietämyksen
puutteesta Forsströmiä ei voi syyttää. Siltä osin kuin hän käsittelee
kulttuuria faktoina, ei tekstissä ole moittimista.
Samaa ei voi
sanoa tulkinnoista. Mitä Forsström sanoo esimerkiksi Poesta? ”Poen
pimeyden pelko oletettavasti johtui hänen lapsena ja vielä aikuisenakin
tuntemastaan turvattomuuden ja rakkaudettomuuden tunteesta.” Siksi ”yöt
olivat hermoja raastavaa kidutusta herkälle lapselle, jota oli onnekseen
tai onnettomuudekseen siunattu harvinaisen vilkkaalla
mielikuvituksella.”
Siispä eräskin novelli ”symboloi Poen oman
mielen hauraan rakennelman pirstaloitumista”. Ja vaikka ”Poen koko elämä
oli ollut vain yhtä pitkää ja tuskantäyteistä rämpimistä pimeydessä”,
kenties hän kuitenkin ”kuoleman hetkellä lensi vihdoin vapauteen”.
Forström on liian kukikas kirjoittaja kuvatessaan vaikutelmiaan. Jopa kirjan kannessa oleva Fuselin "Painajainen"-maalaus kuvataan aika korostetusti - minusta valkosilmäinen hevonen - Night Mare, yön tamma - tehokkaampi kuin naisen rinnalla istuva painajainen, joka on jotenkin söpö - tekisi mieli rapsuttaa korvan takaa.
Ohimennen mainiten Fuseli on tehnyt toisen version taulusta, ja se on tehokkaampi.
Useita runoilijoita ja kirjailijoita esitellään - ja taas kerään mieleeni muut tietoni heistä. Esimerkiksi George Sand lemmensuhteineen on pikemminkin surkuhupaisaa kuin kammottavaa.
No, älkää antako vanhan kyynikon häiritä. Kirja on kattava ja kiinnostava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti