Barbara Nadel: Veren syvyys
Istanbulilaisystäväni, komisario Cetin Ikmen, on taas töissä. Mahahaava on hellittänyt, mutta hänen on ilmeisesti pitänyt luopua brandystään loppuiäksi. Hänen työtoverinsa, Mehmet Suleiman, ottomaaniprinssi, on rakastunut turkkilais-irlantilaiseen psykologiin ja haluaa mennä naimisiin, mistä on ongelmia kylliksi, koska Zeldan eno on roomalaiskatolinen pappi Irlannissa.
Lisää ongelmia aiheuttaa nuori mies, jonka kurkku on leikattu poikki. Tapaussuuntia on kaksi: albanialainen verikosto tai vampyyrit. Albanialaisista on enemmän harmia, koska Ikmenin äiti oli albaani ja sukua murhatulle.
Ihmettelen, koska Barbaralta loppuvat vähemmistöt; tähän asti suomennetuissa kirjoissa on jokaisessa käsitelty yksi vähemmistö. Tällä kertaa meno yltyy peräti hurjaksi sukulaisuus- ja verikosto-ongelman vuoksi. Onneksi Ikmenin vanhin poika on sentään valmistunut lääkäriksi. Isä tarvitsee vielä sydänspesialistia tällä vauhdilla.
Istanbul on edelleenkin kiehtova ympäristö, mutta Orhan Pamuk kuvaa sen paremmin. Henkilöt ovat sentään kiinnostavia myös Nadelilla. Menettelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti