Anna Goldbersen: Huumaa
1800-1900-lukujen Yhdysvallat oli todennäköisesti ruokottomimmin rikkaudellaan pöyhkeilevä aikakausi missään maailmassa (ja myös köyhimpien aikaa). Rakennettiin rautateitä länteen, kaivettiin kultaa, perustettiin miljoonaomaisuuksia ja pantiin kaikki näytteille. Anna Goldbersenin New York on juuri sen aikakauden kuvausta.
Nousukasmaisuutta kirjassa kuvataan ehkä liiankin korostetusti, mutta aikakautta kutsutaan vieläkin nimellä "gilded age", kullattu aika. Runsas kultaus kaikkialla oli tarkoitettu kompensoimaan vähäistä valaistusta. Hayesin perheen uusi talo kuvataan New Yorkin Keskusaseman ja Buckinghamin palatsin ristisiitokseksi, ja talon emäntä suunnittelee kirjassa vielä kesäasuntoa, johon tulisi 36 huonetta. Kun katsoo malliksi otsikkokuvaa tanssiaisista ja tietää, miten kylmä New Yorkissakin saattaa olla, epäilen, että juhlissa oli esillä runsaasti epäromanttista kananlihaa.
Nousukasmaisuutta kirjassa kuvataan ehkä liiankin korostetusti, mutta aikakautta kutsutaan vieläkin nimellä "gilded age", kullattu aika. Runsas kultaus kaikkialla oli tarkoitettu kompensoimaan vähäistä valaistusta. Hayesin perheen uusi talo kuvataan New Yorkin Keskusaseman ja Buckinghamin palatsin ristisiitokseksi, ja talon emäntä suunnittelee kirjassa vielä kesäasuntoa, johon tulisi 36 huonetta. Kun katsoo malliksi otsikkokuvaa tanssiaisista ja tietää, miten kylmä New Yorkissakin saattaa olla, epäilen, että juhlissa oli esillä runsaasti epäromanttista kananlihaa.
Tarina on myös silkkaa saippuaoopperaa, jossa kiinnostavin naishahmo on Penelope Hayes, varsinainen "Dynastia-sarjan Joan Collins, rikkaan nousukkaan tytär, joka ei kaihda mitään. Kiltitkään naiset eivät ole erityisen kilttejä - toinen seurapiirilady Elizabeth hiipii yöllä ajurin vuoteeseen - tai oikeastaan heinäkasaan tallin ylisillä. Siinä sitten kaikki ovat rakastuneita vääriin ihmisiin, tunteet jylläävät tiukkaan nauhoitettujen korsettien sisällä, miehet juovat viskiä ja ovat isiensä talutusnuorassa ja elämä on loisteliaan kullattua, mutta kurjaa. Heti tarinan alussa ollaan hautaamassa nuorta neitoa hänen omana hääpäivänään. Arkku on tyhjä, koska vainajaa ei ole löydetty.
Härnäävän houkuttava kirja - teki mieli jättää kesken, mutta takaisin se veti sivuilleen. Mitenhän tarina etenee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti