Dinosauruksen ehtoojupinat

P.D.James: Syystanssiaiset

Jane Austen on niin tartuttava kirjailija, että hänen kirjoihinsa halutaan kirjoittaa jatkoja, uusintaversioita, jopa outoja vääristelyjä (zombiet yms.). P.D.James on langennut syöttiin. Hän on kirjoittanut murhamysteerin jatkoksi "Ylpeys ja ennakkoluulo" -kirjaan.

Pahoillani. Pidän P.D.Jamesista. Rakastan Jane Austenia. Olisi ollut parempi pitää ne kaksi erillään.

Kiistatta P.D.Jamesin jotkut ideat ovat kiinnostavia. Esimerkiksi idea, jonka mukaan Bennettin perheen kahdesta naimattomasta tyttärestä se toivottomampi tapaus on päässyt naimisiin - Mary nai kirkkoherran, mutta Kitty jää ilman aviomiestä. Muuten kirjan jatko kulkee kuin puujaloilla. Jankutus siitä, että kukaan ei usko Elizabethin ja D'Arcyn avioliitto on onnellinen, käy voimille. Väite Wickhamin sotasankaruudesta (Irlannissa!) on uskomaton.

Kun James pääsee käsittelemään murhien tutkintaa ja oikeudenkäyttöä 1800-luvun alussa, hän on normaali sujuva itsensä. Muuten kaipaan hänen syvää psykologista ymmärrystään. Juttu on kankea, kömpelö ja sotkeutuu kaikenlaisiin otatteluihin saadakseen Wickhamin ensin melkein hirteen ja sitten pois roikkumasta.

Ikävää.