Dinosauruksen ehtoojupinat

Charlotte Brontë: Shirley

Joitakin kirjoja on mahdoton arvioida vain kirjoina. Täytyy ottaa huomioon kirjailijan elämäkerta, ympäristö ja muut kirjat.  Brontët ovat sellaisia kirjailijoita ja heidän kirjansa sellaisia kirjoja. Ärsyttävää.

Joka tapauksessa "Shirley" on sellainen kirja. Sitä on vaikea lukea muistamatta, että se on Charlotten ensimmäinen kirja (tai no, suunnilleen) ja ensimmäisiä yritelmiä englantilaisessa romaanikirjallisuudessa. Kun kirjaan on sijoitettu belgialainen tekstiilitehtailija Yorkshireen Napoleonin sotien aikaan, on pidettävä mielessä, että Charlottella oli mielessään oma belgialainen onneton rakkautensa. Useat henkilöhahmot ovat varmasti suoria kuvia (tai karikatyyrejä) hänen tuntemistaan henkilöistä, esimerkiksi kirjan apulaispapit ja luullakseni myös ikäneidot. Ei ihme, että Charlotte unohtaa koko ajan kirjoittavansa romaania ja purkautuu tekemään pamflettia köyhien ja/tai naimattomien naisen asemasta. Loppujen lopuksi Charlotte ja hänen sisarensa olivat täsmälleen kirjan ikäneitojen asemassa eivätkä edes kauniita, mikä kaikissa Charlotten kirjoissa tulee esiin - kaikki hänen sankarittarensa kärsivät ulkomuodon puutteestaan. Eivät tietenkään tämän kirjan Shirley ja Caroline, mutta monet muut.

Yorkshiren tehtailijoiden ongelmat ja kutojakapina olivat ilmeisesti Brontë-sisarusten aikana paikallisten perimätarinoiden aihetta ja Charlotte on ammentanut suoraan sieltä. Muun muassa tilallinen herra Yorke esiintyy myös kirjassa "Professori". "Shirleyn" Yorken Jessie ja hänen sisarensa olivat Charlotten kouluajoiltaan tuntemia tyttöjä kuolemaansa myöten. Tämä kaikki tekee kirjasta tilkkutäkkimäisen ja hankalasti kokoon kasatun teoksen.

Miksi sitten lukea sitä? Koska siinä on jaksoja, jotka ovat erinomaisen eläviä, mieleen jääviä ja liikuttavia. Carolinen sairaus on selvästi eletty - sydämen pohjia myöten. Caroline parani, mutta Charlotte on seissyt rakkaiden sisartensa sairasvuoteiden äärellä ja nähnyt heidän kuolevan. Kummankin sankarittaren rakkaustarinat ja niiden ratkeaminen on koettu ja tunnettu erittäin elävästi, erityisesti ylpeän Shirleyn kesyttäminen. Monet sympaattiset hahmot, kuten kirkkoherra Hall ja kutomatyöläinen Farley pehmentävät pohjaltaan kiukustunutta otetta.

Haltioituneet maisemakuvaukset olivat kirjoittamisajankohtana normaalia tyyliä; kärsin ja hyppään yli.