keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Clive Cussler & Justin Scott: Vakooja


Jo kolmas Isaac Bell -kirja suomeksi. Ensimmäinen oli erinomainen, toinen maistui hiukan toistolta ja nyt alkavat olla eväät lopussa. Vahinko. Kirjat on sijoitettu 1900-luvun alkuun, jolloin miehet olivat sankarillisia, konnat konnamaisia ja naiset kaunottaria.Sankari Isaac Bell on Van Dorn -yksityisetsiväyhtiön paras mies (Pinkerton esikuvana). Hän on pitkä, vaalea, komea ja pukeutuu aina valkoisiin paitsi silloin, kun esiintyy valepuvussa. Hän kantaa Derringeriä hatussaan, Coltia ja Browningia varapatruunoineen taskuissaan ja kultarahoja hän loihtii esiin aina tarvitessa.

Näin naisena on pakko todeta, että tosielämässä hänen takkinsa istuisi melko huonosti - kaikki se rauta taskuja venyttämässä. Lsäksi hän olisi melko nuhruinen näky - höyryveturien aikakaudella ei voi seikkailla pitkään kokovalkoisissa. Mutta ei - hänhän on sankari, ja 1900-luvun alussa sankarit säilyivät tahrattomina.

Hänen morsiamensa Marion on myös huikaiseva - oljenvaalea tukka, korallinvihreät slmät (korallinvihreät? No olkoon), pitkä ja mykistävän upeasti pukeutunut.

Lisäksi kirjoissa on kultakuume, rautatien rakennus länteen, San Franciscon maanjäristys (ensimmäisissä) ja kansainvälisiä vakoojia riesaksi asti tässä kolmannessa osassa. Ja kaunottaria; valitettavasti Isaac niittasi tulevaisuutensa Marioniin heti alussa, hänellä olisi tarjolla naisia joka osassa. Ai niin, oopiumiluolia ei myöskään saa unohtaa.

Kävihän jo selväksi, että kyseessä ovat kunnon vanhan ajan seikkailukirjat, joissa sankari voi hypätä täyttä vauhtia kiitävästä junasta tai tapella sukellusveneessä ja sen jälkeen pudistaa pölyt takistaan ja jatkaa kuin ei mitään?

Olen huvittunut myönteisellä tavalla. Mukavaa tulla aina väliin kunnolla vedätetyksi aivot narikkaan -tyyliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti