lauantai 17. marraskuuta 2012





Antony Beevor: Toinen maailmansota

Beevor on suosittu historioitsija, mutta nyt hän on haukannut kunnollisen palasen; koko toisen maailmansodan. Kirjassa on yli 900 sivua, mutta silti enemmän kaipaisi.

Beevor on käsitellyt erittäin selkeästi ryhmitellen kaikkia rintamia mukaan lukien sellaiset, joista ei yleensä juurikaan tietoa ole löytynyt, kuten Kiina ja Kaakkois-Aasia. Olen lukenut varsin paljon sotahistorioita, mutta ilti vastaani tuli aikaiemmin minulle tuntemattomia ykityiskohtia. Onko useinkaan luettu japanilaisten systemaattisesti, upserien johdolla harrastamasta ihmissyönnistä?

Beevorin aikaisemmissa kirjoissa on usein hukuttu pataljooniin ja divisiooniin, mutta nyt hän on hiukan jarrutellut teknisten yksityiskohtien selostamista. Sen sijaan inhimillisiä sattumuksia ja kompia on mahtunut mukaan. Aamulehden arvostelija ei tuntunut pitävän kirjasta - käytti sanaa "populistinen" - mutta minusta on kiinnostavaa lukea myös yksittäisistä ihmisistä. Beevor itse kirjoittaa jälkisanoissaan, että ihmiset katoavat helposti lukuihin, miljoonat kuolleet saavat unohtamaan, että jokainen heistä on ollut yksityinen ihminen, jolla on ollut tunteita ja henkilöhistoria.

On myös viihdyttävää todeta Beevorin suhtautuminen kenraaleihin ja valtionpäämiehiin sankariksi ylentämisen ja hirviöksi alentamisen sijaan. Esimerkiksi huomautukset kenraali Mark Clarkista, joka kuljetti mukanaan 30 hengen omaa PR-ryhmää tai MacArthurista, joka rakasti tulla valokuvatuksi piippu hampaissaan tähyillen mietteliäästi Tyynenmeren horisonttiin, jonne hän oletettavasti pian rantautuisi tuomaan vapauden Filippiineille. (Kenraali Clark muuten nousi sukellusveneestä Pohjois-Afrikan rannikolla käymään salaisia neuvotteluja ranskalaisten kanssa, sekoitettiin salakuljettajiin ja pakeni sukellusveneeseen ilman housuja. Vähemmän arvokas hetki, jota PR-ryhmä ei taatusti käsitellyt.)

Beevorilta on aikaisemmin suomennettu kirjat "Stalingrad", "Berliini 1945", "Taistelu Kreetasta", "Taistelu Espanjasta", "Normandia 1944" ja "Pariisi miehityksen jälkeen".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti