Agatha Christie: Totuus Hallavan hevosen majatalosta
Vanhaa kunnon dame Agathaa. Tällä kertaa asialla on tutuista sankareista ainoastaan Ariadne Oliver, Agathan pilapiirros itsestään (ja sittenkin täysin sivuhahmona).
Pääasiana on pahamaineinen entinen majatalo, Hallava hevonen, jossa nyt asuu kolme noitaa. Yksi on vanhanaikaista lajia, joka uhraa valkoisia kukkkoja (eikö niiden pitäisi olla mustia?), yksi vaipuu transsiin ja pukeutuu sariin, ja yksi leikkii laatikolla, jossa on vilkkuvia valoja ja kuuluu sähköisiä ääniä. Lisäksi on puhe "kuolemankaipuusta".
Tämä kuolemankaipuu-juttu minua ärsyttikin. Jos kirja olisi kirjoitettu 30-40-luvuilla, olisin pannut teeman Freudin tiliin, mutta etulehden mukaan ensimmäinen painos on vuodelta 1961. Ei kai nyt sentään? Surisevia laatikoita, sähkölamppuja ja kuolemankaipuu? Onneksi varsinainen murhajuoni oli järjellinen ja loppuratkaisu rehellisesti yllättävä.
Paremman tekemisen puutteessa voi aina lukea Christietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti